Sari kokovartalokuva keltainen takki

Minun tarinani

Vantaa ja Valkeakoski

Synnyin Savosta ja Etelä-Karjalasta tulleiden junantuomien vanhempieni esikoiseksi vuonna 1967 Helsingissä. Asun nyt toista kertaa Vantaalla. Varhaislapsuudessani asuimme Korson Mikkolassa, jossa sain pikkuveljen. Eskari-iässäni muutimme Valkeakoskelle. Kävin siellä kouluni lukion loppuun asti ja minusta tuli jalkapallofani. Aktiivisessa perheessä eläneenä minusta kasvoi jo tuolloin kaupungin liikuntapaikkojen aktiivinen käyttäjä. Nuoruudessani harrastin myös teatteria ja perinteistä naisvoimistelua.

Opinnot ja kansainvälistyminen

Halusin saada opinnoistani kaksi kirjainta: D:n ja I:n, joten hakeuduin kirjoitusten jälkeen Tampereen Teknilliseen Korkeakouluun sähkötekniikan linjalle opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Kahden vuoden perusopintojen ja vahvan sosiaalisen verkostoitumisen jälkeen meinasi tulla DI -unelmalle este, kun en heti löytänyt syventäviä opintohaaroja. Asiaa jonkun aikaa pähkäiltyäni löysin lääketieteellisen tekniikan ja tuotantotalouden. Ja mikä hienointa: tekisin samat valinnat uudelleen!

Minulla oli vahva halu lähteä ulkomaille opiskelemaan. Tuolloin 80-luvun lopulla opiskelijavaihto Suomesta oli vielä kohtalaisen uutta. Tampereen ystävyyskaupungissa Saksan Essenissä aukeni paikkoja Universität-Gesamt Hochschule Essenissä ja päätin hakea. Sain paikan ja maaliskuun lopussa 1989 muutin Saksaan. Saksaan sain tiedon, että minut oli hyväksytty myös Nordiska Industrifondin stipendiaatiksi Norjaan. Neljäs opintovuoteni 1989-90 kului Norjan Trondheimissä biofysiikkaa opiskellen.

Diplomityötä tein pitkän kaavan mukaan HUSin Lääkintätekniikkaan muiden töiden ohella. Vertailin hengitysääniantureita mittaamalla hengitysääniä Otaniemen akustiikkalaboratoriossa. Käänteentekevää teknologiaa löytää astma potilaan hengitysäänistä ei tuolloin löytynyt.

Työni on aina ollut palvelua

Olen ollut asiakaspalvelija mielenlaadultani aina. Nuorena se toteutui kesätöissä matkatoimistossa ja Valkeakoski-infopisteen oppaana. Opiskeluaikoina tein töitä talvisin tarjoilijana ja vaatekaupan myyjänä.

Valmistuin tammikuussa 1992 lamaan. Uran alun työttömyys hämmensi, sillä tuntui pahalta, ettei yhteiskunta tarvitsisikaan kielitaitoista ja energistä nuorta diplomi-insinnööriä. Nykyisten koronatilanteeseen valmistuneiden nuorten tilanne muistuttaa minua omasta työttömyysajastani työurani alussa.

Merkittävä parannus työtilanteeseeni tuli opiskeluverkoston kautta, kun kurssikaverini soitti ja sanoi, että unelmieni firmassa tarvittaisiin ohjelmistosuunnittelijoita. Sain paikan!

Jaan työurani kolmeen ajalliseen jaksoon. Ensimmäinen jakso oli monialaisessa suomalaisessa pörssiyhtiössä, jonka lääketieteellisen tekniikan liiketoiminta oli hurjassa kansainvälisessä kasvussa koko 90- ja 2000-luvun. Tässä yrityksessä meni lähes 15 vuotta viidessä eri roolissa. Tehtäväni anestesia-, tehohoito- ja leikkaustoiminnanohjaustietojärjestelmien parissa toivat minulle mahdollisuuden tavata asiakkaita ympäri maailmaa. Erityisesti huippuasiantuntijakollegat ja työskentely kansainvälisissä alan kongressien yhteydessä olevissa näyttelyissä ovat jääneet mieleen. Projektiosaamiseni kehittyi ammattimaiseksi, kun vedin toimitusprojekteja moniammatillisissa ryhmissä erikoissairaanhoidon vaativiin ympäristöihin Suomessa ja Pohjoismaissa. Tämän ajanjakson lopulla sain lapseni.

Toinen kymmenen vuoden jakso oli terveydenhoidon laitteiden ja tarvikkeiden maahantuonnissa, jonka valikoimissa oli yli 20 000 nimikettä keskosen vaipasta vainajan paitaan. Vastasin asiakkuuksista, asiakaspalvelusta ja teknisestä palvelusta. Tämä ajanjakso opetti minulle, kuinka tärkeää terveydenhuollossa on kussakin hoitotilanteessa oikeat ja tarkoituksenmukaiset laitteet ja tarvikkeet. Tehokkuutta ja toiminnan laatua on se, että terveydenhuollon ammattilainen osaa ja haluaa käyttää niitä tuotteita, joita kilpailutuksen kautta on hänelle valittu. Lisäksi opin, että Suomi on logistisesti iso saari. Me vantaalaiset olemme kuitenkin etuoikeutettuja, kun me asumme tämän saaren paalupaikalla Helsinki-Vantaan lentokentän vuoksi.

Nyt työskentelen julkisessa palvelutuotannossa. Vastaan kliinistä diagnostiikkaa tuottavassa julkisomisteisessa yhtiössä Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen veronmaksajille siitä, että heidän laboratorionäytteenottonsa toimii. Tämän lisäksi vastaan fysiologian palvelutuotannostamme. Työni on monipuolista ja tänä aikana haastavaa, ellei peräti erittäin haastavaa.

Perhe ja lähiympäristöni

Vantaan Hämeenkylän löysimme, koska sukulaiseni asui täällä. Ihastelimme paikkaa ja kun sopivan kokoinen asunto löytyi, muutimme Hämeenkylään. Nyt siitä on kulunut jo yli 16 vuotta ja viihdymme edelleen oikein hyvin. Poikani ja tyttäreni kasvoivat täällä ja ovat nyt lukioikäisinä kasvattamassa omia siipiään ja kartuttamassa osaamistaan kohti omia unelmiaan. Hämeenkylässä parasta on luonnon läheisyys ja kulttuurihistoriallinen peltomaisema. Kylänraitilla peltojen ympäröimänä voi maadoittaa itsensä elon ilossa ja vastatuulen viimassa.

Happea harrastuksistani

Työni vastapainoksi tykkään liikkua ulkona. Sauvakävellessä voin tavata ystäviäni ja pitää yllä kuntoani. Olen opetellut videoiden avulla neulomaan sukkia. Neulominen on tuonut minulle mielenrauhaa ja antaa mahdollisuuden luovuuteen. Koska minua on viety lapsesta saakka teatteriin ja olen harrastanut teatteria, minusta on kasvanut kulttuurin suurkuluttaja. On mielenkiintoista ja rikastuttavaa nähdä, kuulla ja kokea miten toinen ihminen hahmottaa maailmaa oman taiteensa kautta.

Miksi politiikkaan?

Olen lapsesta saakka haaveillut yhteisten asioiden hoitovastuusta. Kiinnostus politiikkaan lienee myös geeniperimän ja ympäristön yhteisvaikutusta, sillä olen jo kolmannessa polvessa hakeutumassa mukaan kuntapolitiikkaan. Sopiva elämäntilanne ja naapurin tiedustelu mukaan lähtemisestä saivat minut innostumaan.

Ydinkiinnostukseni

Suurimmalla osalla meistä vantaalaisista asiat ja elämä ovat kunnossa ja tahdon vaikuttaa siihen, että niin on myös tulevaisuudessa. Kaupunkimme palveluja ja toimintaa tulee kehittää jatkuvasti, jotta pystymme tukemaan ja auttamaan niitä, joiden elämän perusturvallisuuden pilarit jostakin syystä murenevat. Lapsen syrjäytymisen riskit on tärkeää tunnistaa jo päiväkodissa ja peruskoulussa.

Terveyspalvelujen täytyy olla toimivat, tarkoituksenmukaiset ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Hoidon tarpeen arviointi on tehtävä samana päivänä, kun asiakas on ottanut yhteyttä. Tarpeen arvioinnissa valitun terveydenhuollon ammattilaiselle tulisi päästä tai saada videoyhteys 2 päivän sisällä.

Tahdon vaikuttaa myös siihen, että työtä, yrittämistä ja toimeentulon mahdollisuuksia lisätään Vantaalla järkevällä ja pitkäjänteisen suunnitelmallisella maankäytöllä.

Tehokas maahanmuuttajien kotouttaminen auttaa meitä pärjäämään kilpailussa työvoimasta Vantaalla. Muuttovoittokaupunkina jokaiselle Vantaalle muuttavalle tulee luoda mahdollisuudet hyvää elämään.

 

 

Ylhäällä